Kymijoki, Kotka info@kalastajankymijoki.fi
Siikakosken niskakivi

Kymijoki on ainoa Etelä-Suomessa virtaava todellinen lohijoki. Sen parhaimmat kalastusalueet ovat Kotkassa, noin 130 kilometriä Helsingistä Itään, ollen näin noin puolentoistatunnin ajomatkan päässä Suomen pääkaupungista. Jokeen nousee alun perin Nevajoesta kotoisin oleva suurikokoinen lohi. Nevajoen lohen lisäksi Kymijokeen nousee vuosi vuodelta enemmän joen omaa, luonnonkudusta syntynyttä ns. Kymiläistä lohta. Lohikantaa hoidetaan vuosittain kunnostuksilla, soraistuksilla sekä pienpoikasistutuksilla. Kymijoki on säännöstelty joki, joka saa alkunsa sen pääjärvestä Päijänteestä yli kahdensadan kilometrin päästä jokisuusta.

Historia

Kymijoen historia ei ole kaunista luettavaa. Entinen uittojoki on ollut otsikoissa milloin joenpohjan saasteiden takia ja milloin vesivoimaloiden ja patojen takia. Joen potentiaali tiedettiin kuitenkin jo 1800-luvun lopulla ja joesta muodostui pienten piirien suosima kalastuspaikka. Joki keräsi myös tunnettuja miehiä kalaan, näistä varmasti tunnetuin Venäjän keisari Aleksanteri III, joka myöhemmin vuonna 1887 rakennutti keisarillisen kalastusmajansa Langinkosken kuohujen rannalle. Lohikalojen kalastus Kymijoella jatkui koko 1900-luvun alun nuotilla ja patopyydyksillä mutta myös viehekalastus alkoi lisääntyä. Jo tällöin tiedettiin, että oli äärimmäisen haastavaa saada Kymijoen lohi vieheellä. Tämä onkin yhdistävä seikka, joka on kiehtonut kalastajia kaikki nämä vuodet aina tähän hetkeen asti; lajin vaikeus. Kymijoki on aina ollut äärimmäisen haastava kalapaikka, mutta sinnikkäällä yrittämisellä, taidolla sekä pienellä ripauksella tuuria, on kalastajan ollut mahdollista narrata aito Kymin lohi.

Kuten niin moni muukin lohijoki, myös Kymijoki sai tuntea ihmisen toiminnan nahoissaan. 1950-luvulla lähes kaikki vaelluskalakannat olivat kadonneet Kymijoesta voimalaitospatojen ja teollisuuden aiheuttaman saastumisen takia. Joki oli kriisissä. Jotenkin, kuin ihmeen kaupalla, joki selvisi tästä ja jälleen 1900-luvun lopulla alkoi rannoilla liikkua huhu; lohi on palannut Kymijokeen. Samoihin aikoihin vielä osittain tänäkin päivänä käytössä olevat kalastusmetodit alkoivat kehittyä Kymijoella. Usko jokeen oli vielä olemassa, mutta samalla tiedettiin, että vuosia kestävä selviytymistaistelu olisi edessä. Tänä päivänä, yli 30 vuotta myöhemmin, Kymijoen tulevaisuus näyttää valoisammalta, mutta tämä sama selviytymistaistelu on edelleen käynnissä.

Lohi-istutukset

Lohi-istutukset aloitettiin 70-luvun lopulla Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen toimesta. Alkuvaiheessa istutukset tehtiin merialueelle 2-vuotiailla vaelluspoikasilla. 90-luvulla 2 vuotiaiden lohismolttien rinnalla alettiin käyttämään myös lämpökasvatettuja 1 vuotiaita vaelluspoikasia. Istutusten pääpaino siirtyi samaan aikaan merestä jokeen, jonka tavoitteena oli saada paremmin jokeen leimautuneita kaloja.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana on istutusmäärät laskeneet merkittävästi. Istutusmäärien pienenemisen taustalla on istutusten heikko tulos sekä valtion istutuksiin ohjaamien varojen väheneminen. Lämpökasvatettujen 1-vuotiaiden poikasten käytöstä luovuttiin kokonaan. Sen sijaan viime vuosina osa istutusvaroista suunnattiin 1-vuotiaisiin jokipoikasiin, joiden avulla pyritään kehittämään joen luonnonpoikastuotantoa.

Tulevina vuosina Kymijoen vaelluspoikasistutukset tulevat olemaan noin 100 000 poikasen tasolla, jonka lisäksi jokeen istutetaan vuosittain 50 000 jokipoikasta.

Sähköposti:
info@kalastajankymijoki.fi