Seuraavassa yhteenvedossa on esitetty Kymijoen lohen ja sen ympärille muodostuneen lohenkalastuksen tila sekä niissä tapahtuneet muutoksen viimeisen 30-40 vuoden ajanjaksolla. Aikajanat osoittavat selkeästi kalakannassa ja kalastuksessa tapahtuneen kielteisen kehityksen. Vain luonnonkalakantojen lievä kehittyminen on ainoa positiivista kehitystä kuvaava aikajana.

Lohi-istutukset

Kymijoen lohi-istutukset aloitettiin 70-luvun lopulla Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen toimesta. Alkuvaiheessa istutukset tehtiin merialueelle 2-vuotiailla vaelluspoikasilla. 90-luvulla 2 vuotiaiden lohismolttien rinnalla alettiin käyttämään myös lämpökasvatettuja 1 vuotiaita vaelluspoikasia. Istutusten pääpaino siirtyi samaan aikaan merestä jokeen, jonka tavoitteena oli saada paremmin jokeen leimautuneita kaloja.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana on istutusmäärät laskeneet merkittävästi. Istutusmäärien pienenemisen taustalla on istutusten heikko tulos sekä valtion istutuksiin ohjaamien varojen väheneminen. Lämpökasvatettujen 1-vuotiaiden poikasten käytöstä luovuttiin kokonaan. Sen sijaan viime vuosina osa istutusvaroista suunnattiin 1-vuotiaisiin jokipoikasiin, joiden avulla pyritään kehittämään joen luonnonpoikastuotantoa. Näiden kalojen rasvaeviä ei leikata, joten ne on vapautettava jokialueella, mikäli niitä saadaan saaliiksi.

Tulevina vuosina Kymijoen vaelluspoikasistutukset tulevat olemaan noin 100 000 poikasen tasolla, jonka lisäksi jokeen istutetaan vuosittain 50 000 jokipoikasta.

Lähde: ELY-keskus, istutusrekisteri

Kymijoen kalatalousmaksut

Vesien likaajat ja patoajat maksavat korvausta vuosittain kalataloudelle aiheutetusta haitasta kalatalousmaksujen muodossa. Kalatalousmaksut perustuvat arvioituun haittaan. Patojen osalta kalatalousmaksu on pysynyt koko ajan samalla tasolla, mutta veden puhdistumisen myötä likaajien kalatalousmaksuja on pienennetty vastaamaan nykyistä haittatasoa. Tällä hetkellä on voimassa sopimus, jonka perusteella likaajien kalatalousmaksun määrä laskee vuosittain 10 %. Sopimus on voimassa vuoden 2024 loppuun, jonka jälkeen aluehallintovirasto päättää tulevien vuosien maksutasosta.

Kalatalousmaksut ovat toinen merkittävä kalaistutusten rahoituskeino. Käytettävissä olevien varojen vähetessä niillä on ollut merkitystä istutettavien kalanpoikasten määrään. Taulukossa oranssilla on tulevien vuosien rahamäärä, joka on tarkoitus ohjata lohen poikasistutuksiin. Tämän lisäksi niillä tehdään pienemmässä määrin myös taimenen, vaellussiian ja pyyntikokoisen kirjolohen istutuksia. Osa rahoista käytetään myös kalatutkimuksen, kunnostustoimien yms. rahoittamiseen.

Lähde: Varsinais-Suomen Ely-keskus

Lohi-istutusten kannattavuus

Parhaimmillaan 90-luvun alussa yksittäinen istutuserä saattoi tuottaa saalista yli 1500 kiloa tuhatta istukasta kohden ja vuositasollakin istutukset tuottivat keskimäärin lähes 900 kiloa/1000 istukasta. Lohiistutusten kannattavuudessa tapahtui dramaattinen käänne huonompaan 90-luvun puolesta välistä lähtien. Istutusten tulokset alkoivat heiketä ja 2000-luvulle tultaessa ne saavuttivat aallon pohjan. Huonoimmillaan istukaserät eivät ole tuottaneet saalista lainkaan ja keskimäärinkin tulokset ovat olleet muutamia kymmeniä kiloja/1000 istukasta.

Arvioitaessa istutusten kannattavuutta käytetään vertailuarvona joko istutuskustannuksia tai yhteenlaskettuja istutus- ja pyyntikustannuksia. Jos tuloksia vertaillaan pelkkiin istutuskustannuksiin, niin jokaisen istukaserän pitäisi tuottaa keskimäärin noin 300 kiloa saalista, jotta se saavuttaisi nollatuloksen. Mutta jos arvioinnissa otetaan huomioon myös kalan pyydystämisestä aiheutuvat kustannukset, niin tulos pitäisi olla noin 900 kiloa.

Istutuskustannuksiin verratessa istutukset eivät ole olleet kannattavia enää 20 vuoteen ja jos otetaan huomioon myös pyyntikustannukset, niin istutukset eivät ole olleet kannattavia koskaan. Joitain yksittäisiä istutuseriä on 90-luvun alussa ollut, jotka ovat täyttäneet kannattavan istutuksen kriteerit. Istutusten kannattavuutta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon myös muita arvoja, joita saadaan mm. kalastusmatkailusta saatavien hyötyjen muodossa. Nämä ovat kumminkin vaikeasti arvotettavia asioita, eikä niistä pysty antamaan mitään selkeätä lukuarvoa. Joka tapauksessa istutusten tuotot ovat laskeneet jo niin alhaiselle tasolle, että sillä on jo huomattavia negatiivisia vaikutuksia myös kalastusmatkailun tulokertymään.

Lohi-istutusten jatkoa olisi syytä tarkastella istutustulosten valossa kriittisesti.

Kuva: Lähde: Luonnonvarakeskus

Lohen luonnonpoikastuotanto

Vuonna 1985 Kymijoesta saatiin RKTL:n sähkökoekalastuksissa saaliiksi ensimmäinen luonnossa syntynyt lohen poikanen. Tämän jälkeen luonnonpoikastuotantoa on seurattu vuosittain. Poikastuotannossa on esiintynyt suuria vuosittaisia vaihteluita. Luonnonpoikasten määrä korreloi melko selkeästi joesta saadun jokisaaliin kanssa. Tämä kertonee sen, että luonnonpoikastuotannon määrä on sitä suurempi mitä enemmän emokaloja on päässyt jokeen.

Parhaimmat poikasmäärät on havaittu runsasvetisten vuosien jälkeen. Joen voimakkaat virtaukset ovat haitanneet jokisuualueiden verkkopyyntiä, jolloin useampi emokala on päässyt nousemaan jokeen. Tämän lisäksi pitkälle merelle ulottuva joen houkutusvirtaus on saanut kalat nousemaan jokeen suoraviivaisemmin, jolloin kalat ovat olleet vähemmän aikaan alueella, jossa on kiinteitä pyydyksiä. Luonnonpoikastuotanto on kehittynyt positiivisesti viimeisen 20 vuoden aikana. Paras poikastuotanto on saavutettu vuonna 2017 jolloin mereen vaelsi Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan 78 000 luonnossa syntynyttä lohen vaelluspoikasta.

Kymijoen poikastuotantopotentiaalia on arvioitu useaan otteeseen. Icesin raportin mukaan Kymijoen poikastuotantopotentiaali on noin 100 000 poikasta, jota voidaan pitää melko luotettavana arviona peilaten juurikin vuoden 2017 tulokseen. Suurempiinkin poikastuotantoihin on mahdollista päästä, mutta se edellyttää suuria panostuksia kalakulun esteettömyyteen ja poikasaluekunnostuksiin. Kunnostuksilla arvioidaan päästävän noin 150 000 poikasen tuotantoon. Korkeampiakin tuotantoarvioita on esitetty, mutta nykyinen tieto joen rakenteesta ja käytettävissä olevien koskialueiden määrästä ei tue korkeampia tuottoarvioita.

Kuva: Lähde: Luonnonvarakeskus, ICES

Luonnonkalojen osuus saaliissa

Luonnossa syntyneiden emokalojen osuus on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Luonnonkalojen osuutta on pystytty vuoden 2013 jälkeen arvioimaan luotettavasti, kun istutuksissa alettiin leikkaamaan lohenpoikasilta rasvaevät. Näin niiden erottaminen luonnonkaloista helpottui merkittävästi. Samaan aikaan saalisseurannassa alettiin tilastoimaan myös rasvaevällisten kalojen osuutta. Vuoden 2013 tilastossa esiintyy vielä jonkin verran viljelytaustaisia kaloja, joilla on rasvaevä tallella. Vuodesta 2014 lähtien on jokeen noussut pelkästään sellaisia ikäluokkia, joiden kaikki viljelytaustaiset kalat ovat rasvaeväleikattuja. Vuodesta 2014 lähtien luonnonkudusta peräisin olevien emolohien osuus on kasvanut vuosittain. Taimenilla vastaavanlaista kehitystä ei ole havaittavissa.

Luonnonlisääntymisestä peräisin olevien emojen runsastuminen on ollut osaltaan vaikuttamassa myös joen poikastuotannon positiiviseen kehittymiseen. Tutkimuksin on osoitettu, että jo yhden laitossukupolven jälkeen istutuspoikasten lisääntymispotentiaalista on menetetty 40 %. Täten siis luonnonkalat tuottavat selkeästi parempia ja selviytymiskykyisempiä poikasia kuin mitä istukkaat ovat.

Lähde: www.lohikeskuskotka.fi

Istukkaat vs. luonnonkalat

Lohi viettää Kymijoessa keskimäärin kaksi vuotta, jonka jälkeen vaelluspoikanen vaeltaa mereen. Merellä lohi syönnöstää 1-3 vuotta, jonka jälkeen se palaa jokeen kudulle. Viereisessä esimerkissä on laskettu vuoden 2015 mereen vaeltaneiden poikasten prosentuaalista osuutta jokisaaliissa seuraavan kolmen vuoden aikana. Arvot on saatu lajittelemalla jokialueen saaliskalat pituuden mukaan kolmeen luokkaan (1 merivuosi < 70 cm, 2 merivuotta = 70-95 cm, ja 3 merivuotta on > 95 cm). Tuloksien perusteella valtaosa (84%) lohista nousee kahden merivuoden jälkeen. Yhden ja kolmen merivuoden kaloja esiintyi saalissa alle 10 %. Toki vuosittaisia vaihteluita saattaa esiintyä.

Vertaamalla poikastietoja tulevien vuosien jokisaaliiseen, pystytään arvioimaan istukaspoikasen ja luonnonkalan selviytymistä emokalakokoon ja saaliiksi päätymiseen. Tuloksien perusteella luonnonkalat tuottavat jokisaalista keskimäärin 300 % enemmän kuin vastaava määrä istukaspoikasia. Tarkastelujaksolla suhde oli parhaimmillaan luonnonkalan eduksi 580 % ja huonoimmillaankin 180 %.

Lähde: ELY-keskus Istutusrekisteri, Luonnonvarakeskus, www.lohikeskuskotka.fi

Miksi luonnonkalaan kannattaisi panostaa?

Seuraavassa kaaviossa on esitetty yksinkertaistettu laskelma luonnonkalan ja istukkaan kyvystä tuottaa uusia jälkeläisiä. Vertailujoukoksi on valittu 1000 poikasta. Merisaalis ja jokeen kudulle saapuvien kalojen määrät on saatu laskettua aiemmista istutusten tuloksellisuutta ja jokeen palaavien luonnonkalojen määrästä. Arvioitaessa sitä miten istukkaat ja luonnonkalat onnistuvat lemmenleikeissään, hyödynnettiin Tenojoella tehtyä tutkimusta, jonka mukaan paikalliset kalat saavat yli kolminkertaisen määrän jälkeläisiä vs. naapurijoen kantaa olevat eksykit.

Edellä mainitut asiat huomioiden päästiin lopputulokseen, jossa luonnonkalat tuottivat keskimäärin noin kymmenkertaisen määrän poikasia istukastaustaisiin emokaloihin verrattuna. Kun tämän lisäksi tiedetään, että jo yksikin laitossukupolvi pienentää istukaskalojen lisääntymisodotusta noin 40 %, on esitetty suhde luonnonkalojen hyväksi vielä suurempi. Kaiken kukkuraksi luonnonkalat lisääntyvät ilmaiseksi.

Tuloksia tarkastellessa huomataan, että nykyisen kaltaisella kudulle selviämisprosentilla kalakanta ei pääse kasvamaan. Jokeen tarvitaan entistä suurempi määrä emokaloja, jotta kalakanta vahvistuisi. Tämä edellyttäisi merialueen kalastuksen uudelleen arviointia ja kalastuksen kohdentamista pelkästään istukastaustaisiin lohiin. Jokialueella rasvaevälliset lohet ovat olleet rauhoitettuja jo useamman vuoden.

Lähde: Helsingin Yliopisto, Turun Yliopisto, Luonnonvarakeskus

Ammattikalastuksen lohisaaliit

Lohi-istutusten myötä virisi myös ammattikalastus huomattavasti. Parantuneet saaliit sekä 80-luvun korkea saaliskalan kilohinta synnytti seudulle paljon uusia kalastajia. 90-luvulle tultaessa kalastus saavuttu huippupisteensä. Kalaa saatiin parhaimpana vuonna (1991) lähes 400 tonnia (70 000 kpl) joista Kymijoen lohen osuus oli noin reilut 50 %. Entisen Kymen läänin vesialueella oli pyynnissä parhaillaan jopa lähes 150 lohirysää, jonka lisäksi lohta pyydettiin merkittäviä määriä lohisiimalla ja kotitarvekalastajien toimesta verkkopyydyksin.

Istutusten saalistuotossa alkoi esiintyä huolestuttavia merkkejä jo 1994 vuodesta alkaen. Varsinainen romahdus tapahtui vuosituhannen vaiheessa, jonka jälkeen suunta on ollut koko ajan laskeva. Tutkimusmenetelmin ei ole pystytty varmuudella osoittamaan mikä huonontuneiden istutustulosten taustalla. Eri intressitahojen puolelta on esitetty monenlaisia teorioita merimetsoista yms. linnuista, hylkeistä, istukasperimästä, poikasten ravinnonhaun ongelmista, joki-istutuksista yms. Varmaankin kaikilla näillä on jokin vaikutus, mutta koska poikasten huono eloonjääminen on globaali ilmiö, on tärkein vaikuttava syy vielä hämärän peitossa.

Huonontuneet lohisaaliit ovat vähentänyt loheen kohdistuvaa ammattipyyntiä. Vuonna 2018 Kymijoen vaikutusalueelle on myönnetty lohirysälupia noin 40 kpl, jonka lisäksi pyynnissä on suomukalojen pyyntiin tarkoitettuja rysiä, joilla saadaan myös lohia. Tarkkaa lukua ei tiedetä sillä kaikilla yksityisille vesille myönnetyistä rysäluvista ei ole tietoa.

Kuvaavaa lohikannan tilanteelle on Suomenlahden lohikiintiö, jota ei ole kertaakaan saatu pyydettyä täyteen viimeisen 10 vuoden ajalle. Viime vuosina kiintiö on ollut noin 10 000 kalaa, joista on saatu pyydettyä noin 50 - 60%. Merialueen pyynti ei ole vähentynyt samassa suhteessa kuin saalis on vähentynyt. Nykyisellä pyyntiponnistuksella kiintiö saataisiin pyydettyä täyteen, mikäli meressä olisi lohia pyydettäväksi asti.

Kuva: Lähde: Luonnonvarakeskus saalisrekisteri, www.SAKL.fi

Jokisaalis

Järjestetty jokikalastus alkoi 1989 Siikakoskella, jonka jälkeen kalastuskohteita on perustettu useita lisää. Saalistilastoja on saatavilla Langinkoskenhaarasta vuodesta 1992 lähtien ja Korkeakoskelta 1994 lähtien.

Jokisaaliin kehittyminen noudattelee samaa kaavaa kuin ammattikalastuksen saaliskehitys, sillä erotuksella, että jokialueen käyrät kulkevat 5-10 vuotta myöhempään. Siinä vaiheessa, kun merikalastuksella alkoi menemään huonommin ja rysiä jätettiin maihin, niin vähäisemmästä lohien kokonaismäärästä pääsi jokeen aiempaa enemmän lohia. Tämä ylläpiti kalastusta kohtuullisella tasolla vuosien 2006-2007 tasolle saakka. Tämän jälkeen myös jokisaaliit vähenivät oleellisesti. Viime vuosina joen kokonaissaalis on jäänyt alle 200 loheen.

Kymijoen paras lohivuosi koettiin vuonna 2002, jolloin joesta pyydettiin lohta yli 15 000 kiloa. Suuren saaliin taustalla oli lämmin ja tuuleton kesä, joka sai lohen painumaan pohjaan ja odottamaan parempia olosuhteita. Huonojen saalistuloksien takia valtaosa lohirysistä oli otettu pois pyynnistä siinä vaiheessa, kun säätilassa tapahtui muutos ja lohi aktivoitui uudestaan. Jokeen nousi syyskuussa ennätysmäärä kaloja, joista valtaosa meni suuremman virtaaman muodossa Korkeakoskelle.

Lähde: www.lohikeskuskotka.fi

Lohisaaliit kalastajaryhmittäin

Lohisaalis on koko seurantahistoria ajan jakautunut melko epätasaisesti. Vähimmillään jokisaalis on ollut alle prosentin kokonaissaaliista ja parhaimmillaan noin 40 %. Parhaimman jokisaaliin taustalle on edellisellä sivulla kuvattu sääilmiö, joka johti poikkeuksellisen suureen nousukalojen määrään.

Erityisesti sosiaalisen media kautta tuleva yhteiskunnallinen paine vaatii lohisaaliin uusjakoa. Alun perin istutukset ovat tarkoitettu ammattikalastajille aiheutuneiden haittojen kompensoimiseksi, mutta nyt kun luonnossa syntyneet poikaset näyttelevät merkittävää osaa lohikannan kokonaiskoosta, on julkinen paine alkanut vaatimaan luonnonkalojen pääsyn turvaamista jokeen. Nousukalojen määrän kasvaessa myös vapakalastajien saalisosuus nousisi ja lohen saalisosuudet jakautuisivat tasapuolisemmin.

Ideaalitilanteessa luonnonkalat säästyisivät merialueen pyynniltä kokonaan, kun saman aikaisesti kaikki istutusperäiset kalat tulisi hyödynnettyä ammattikalastuksen saaliina. Tämä edellyttäisi pyyntikäytäntöjen ja kalastuspolitiikan uudelleenarviointia.

Lähde: Luonnonvarakeskus, www.lohikeskuskotka.fi

Jokialueen kalastuslupien myynti

Kalastuslupien myynti alkoi vuonna 1989. Kalastuslupien myynti kasvoi vuosi vuodelta uusien kalastusalueiden ja joen tunnettavuuden kasvun myötä. Luvanmyynnin huippu koettiin vuonna 1998 jolloin joelle myytiin yli 14 000 kalastuslupaa. Koska melko iso osa luvista oli vuosilupia, arvioitiin tuolloin, että joella kalastettiin parhaimpina vuosina jopa 30 500 kalastusvuorokautta (Laamanen 1999). Luku oli varsin huomattava varsinkin, kun tuolloin kalastajista 94 % tuli Kotkan-Haminan talousalueen ulkopuolelta.

Vaikka lohimäärät laskivat tämän jälkeen koko ajan, pysyi luvanmyynti melko korkealla tasolla vuoteen 2012 saakka, jonka jälkeen lupamyynnissä on tapahtunut merkittävä pieneneminen. Vuoden 2017 ja 2018 osalta tarkat luvanmyyntimäärät eivät ole tiedossa, mutta ne ovat jotakuinkin samaa tasoa vuoden 2016 kanssa.

Vuonna 2004 on julkaistu tutkimus vapakalastuksen arvosta (Kalatieto J.Rinne). Tutkimuksessa haastateltiin vuoden 2002 ja 2003 luvan lunastaneita ja kartoitettiin heidän rahankäyttöään koskien Kymijoen kalastusta. Tuon tutkimuksen mukaan keskimääräinen kalastaja käytti vuodessa Kymijoelle suuntautuvaan kalastukseen keskimäärin 1100 €. Kun aiemmin oli selvitetty (Laamanen 1999) että Kymijoella kävi noin 2310 kalastajaa, niin laskutoimituksella saadaan Kymijoen kalastusmatkailulliseksi arvoksi noin 2,5 miljoonaa euroa. Tämän jälkeen rahan käyttöä ei ole uudestaan tutkittu, mutta oletettavasti se on pienentynyt samassa suhteessa luvanmyynnin ja kalastusaktiivisuuden vähentyessä.

Lähde: Cursor Oy, Kotkan kaupunki, Korkeakoskenalusen kalastusyhtymä, Keski-Kymen erityiskalastusalue, Mika Laamanen, Kalatieto J.Rinne

Kalateiden läpi uineet lohet

Kymijoen alimmissa padoissa on kolme kalatietä, joita pitkin kaloilla on mahdollisuus nousta patojen yläpuolisille alueille. Kaksi näistä sijaitsee Langinkoskenhaarassa Koivukoskella ja yksi Korkeakoskenhaarassa saman nimisellä koskella.

Kalateiden toimintaa on seurattu vuodesta 2012 lähtien, jolloin portaisiin asetettiin Vaki laskurit ja myöhemmin myös videokamerat. Tuloksien perusteella lohet ovat löytäneet vaihtelevasti kalatiet. Toimivuuteen vaikuttaa oleellisesti jokihaaroihin ohjattavat vesimäärät. Korkealla vedellä Koivukosken kalatiet toimivat hyvin, mutta alivirtaamakausina padon puolelta tuleva houkutusvirtaama ei mahdollista lohien nousua. Sen sijaan Korkeakosken kalatietä eivät lohet löydä kovinkaan hyvin. Kalatie toimii taimenille sen sijaan melko hyvin. Jopa 50 % jokihaaraan nousevista taimenista löytää portaan. Lohilla sama luku on noin. 6 %. Toki tästä on näyttöä vasta yhdeltä vuodelta ja tulokset saattavat muuttua suuntaan tai toiseen kun lisätietoa saadaan.

Kalateiden kautta on seurantajaksolla noussut parhaimmillaan 800 lohta ja huonoimmillaan alle 200 kalaa. Tehdyssä suunnitelmassa on esitetty tavoitteeksi saada patojen yläpuolelle nousemaan 2500 emokalaa. Tämän lisäksi kalateiden kautta pitäisi mennä suurin piirtein sama määrä niin koiras kuin naaraslohiakin. Vuonna 2018 tehdyn tutkimuksen mukaan Koiraskaloja on ollut aineistossa 65 % ja naaraskaloja 35 %. Suhteen pysyessä samana tulisi yläpuolen koskialueille saada jopa arvioitua suurempi määrä emokalaoja. Vaihtoehtoisesti naaraskaloja voidaan ylisiirtää patojen yli. Kalat saataisiin normaalin vapakalastuksen yhteydessä.

Lähde: Kymijoen vesi ja ympäristö ry

Miten kalatiet toimivat (Koivukoski)

Viimeiset vuosikymmenet on puhuttu kuinka huonosti Koivukosken kalatiet toimivat. Näin varmaankin on tietyissä olosuhteissa, mutta kun kalatien läpi uineet kalat ja alapuolisen jokialueen vapakalastussaalis laitetaan vierekkäin, niin huomataan että kalateiden läpi on uinut keskimäärin viisinkertaisesti enemmän kaloja kuin mitä vapakalastussaaliiksi on saatu. Tämä kertoo aivan toisenlaisesta tuloksesta. Kalaportaat ilmeisesti toimivat oikeanlaisissa olosuhteissa varsin hyvin. Lisäämällä padon kautta tulevaa houkutusvirtaamaa saadaan kalatiet toimimaan hyvin koko lohen nousukauden ajan. Yksi mahdollisuus parantaa kalojen nousuhalukkuutta on pulssittaa padolta vettä. Tällä menetelmällä on havaittu saatavan hyviä tuloksia kustannustehokkaasti.

Oletettavasti suurempi syy siihen miksi kalaportaissa ei ole havaittu enempää nousukaloja on jokihaaraan nousseiden emokalojen vähäisyys eikä niinkään kalaportaiden toimimattomuus.

Lähde: Kymijoen vesi ja ympäristö ry, www.lohikeskuskotka.fi

Miten kalatiet toimivat (Korkeakoski)

Korkeakosken kalatie toimii vähintäänkin kohtalaisesti. Taimenten kohdalla toiminta on erinomaista, mutta lohet löytävät portaan huonommin.

Kymijoen vesi ja ympäristön tekemän Korkeakoskenhaaran kaikuluotaintutkimuksen mukaan jokihaaraan nousseista lohista vain 6 % löysi kalatien ja nousi sitä pitkin ylävirtaan. Tätä voidaan pitää varsin heikkona tuloksena, sillä kalatien rakennusvaiheen tavoitteena oli saada 90 % kaloista käyttämään sitä. Näin jälkikäteen ajatellen nousukala-arvio oli liian kunniahimoinen. Syitä miksi lohet eivät käytä kalatietä on useita. Tärkein lienee kalatien suuaukon sijainti ja sitä kautta tuleva houkutusvirtaaman vähäisyys. Lohi on kalalaji, joka on selkeästi virtahakuinen ja siten hakeutuu päävirtaan, joka tulee tässä tapauksessa voimalaitosten turbiineista. Lohet eivät helposti lähde etsimään vaihtoehtoisia reittejä, jos päävirrasta sitä ei löydy. Taimen sen sijaan on huomattavasti sopeutuvaisempi ja osaa etsiä pienempiäkin nousumahdollisuuksia. Tämän takia noin 50 % kaikista jokihaaraan nousseista kaloista käytti kalatietä.

Iso vaikutus kalateiden käyttöasteeseen on myös alapuolisella kalastuksella. Heti kalatien alapuolella on Korkeakosken heittolaituri, jossa harrastetaan melko voimallista vapakalastusta. Vertailemalla kalateiden kautta uineiden kalojen määrää kalastuslaiturin saaliiseen, huomataan että lohen osalta kalansaalis on monin kertainen nousijoiden määrään verrattuna. Taimenella suhde näyttäisi olevan päinvastainen. Lohet eivät löydä kalatiehen niin nopeasti kuin taimen ja joutuu olemaan pidempään kalastuksen vaikutuspiirissä, joka useassa tapauksessa johtaa lohen osalta ei toivottuun lopputulokseen. Taimen, joka löytää sujuvammin portaaseen ei altistu kalastuspaineelle niin pitkäksi aikaan kuin lohi.

Kalateiden toimivuuden parantamiseksi kalatiestä tulevaa houkutusvirtaamaa tulisi pystyä lisäämään/parantamaan, jotta varsinkin lohien nousuedellytykset paranisivat. Toinen vähintäänkin yhtä tärkeä asia on sopeuttaa alapuolista vapakalastusta siten, että lohilla olisi enemmän aikaa hakeutua kalatiehen ilman vaaraa joutua saaliiksi.

Lähde: Kymijoen vesi ja ympäristö ry, www.lohikeskuskotka.fi

Jokeen nousevien emokalojen määrä

Kymijoen vesi ja ympäristö asetti Korkeakoskenhaaraan alkukesästä 2018 Didson kaikuluotaimen, jolla pystytään laskemaan jokihaaraan nousevien emokalojen määrät. Kalojen nousu alkoi kesäkuun alkupäivinä ja jatkui keskeytymättömänä lokakuun lopulle saakka. Taimenen nousukausi painottui alkukauteen, kun taas lohen nousu oli kiivaimmillaan heinäkuun lopulla.

Luotaimen keilassa oli pieni katve, joten osa kaloista saattoi jäädä huomioimatta. Tutkijat ovat laskeneet tulokset ja arvioineet Korkeakoskenhaaraan nousseiden lohien ja taimenten määräksi noin 1000 yksilöä, josta lohia oli 750 kpl ja taimenia 250 kpl. Saatuja tuloksia ja tiedossa olevia virtaamatietoja hyödyntäen Kymijoen vesi ja ympäristö arvioi Langinkoskenhaaran kautta nousseen noin 500 lohta ja taimenta. Täten jokeen vuonna 2018 noussut lohimäärä oli 1166 kpl. Tämän lisäksi taimenia nousi 454 kpl.

Samaan aikaan arvioitiin tiedossa olevien parametrien (istutusmäärät, luonnonpoikasmäärät, istutusten tuloksellisuus, merialueen ammattikalastus, jokisaalis ja kalaportaiden toimivuus) perusteella jokeen nousseiden emokalojen määräksi 1000 – 1500 kpl. Koska molemmat tehdyt arviot ovat samansuuntaisia, on oletettavaa, että ne kuvaavat nykytilaa melko luotettavasti.

Vuonna 2019 Langinkoskenhaaraan saadaan Didson kaikuluotain, jolloin saadaan entistä tarkempi arvio jokeen nousevasta lohien ja taimenten lukumäärästä.

Kuva Lähde: Kymijoen vesi ja ympäristö ry