Pitkän talven taittuessa kevääksi herää moni perhokalastaja etsimään järkeviä kalastusvaihtoehtoja ennen kesän saapumista. Hinku kalaan on kova valon lisääntyessä ja jäiden väistäessä sulan veden tieltä. Yhden varteenotettavan kalastusvaihtoehdon tarjoaa Kymijoki ja sinne keväisin nouseva meritaimen.

Kymijoen taimen

Meritaimenta liikkuu joen ja meren välillä enemmän tai vähemmän läpi koko kauden. Loppukeväästä aloittavat kutunousijat hiljaisen vaelluksensa kutualueilleen ja viimeiset kutunousijat voivat siirtyä merestä jokeen vasta kudun kynnyksellä. Kudulle nousevia taimenia saadaan saaliiksi pääosin Korkeakoskenhaaraan puolelta, mutta myös Langinkoskenhaara tarjoaa silloin tällöin saaliiksi hienoja useampikiloisia nousutaimenia. Lisäksi kuturauhoituksen jälkeen joulukuussa on myös mahdollista tavoittaa kirkkaita nousutaimenia Korkeakosken ja Langinkosken alueilta, joilla kalastus on sallittua myös talvisaikaan.

Parhaimmat mahdollisuudet kirkkaiden nousutaimenien tavoittamiseen on kuitenkin keväällä. Lämpenevä makea vesi houkuttelee syystä tai toisesta meressä talven viettäneitä taimenia nousemaan jokeen. Sopivasti samaan aikaan alkaa tulla monelle kalamiehelle pakonomainen tarve päästä suoristelemaan talven aikana pölyttyneitä siimoja tai kenties laittamaan pimeän talven aikana komerossa lisääntyneet vavat testiin. On siis aika suunnata kevättaimenen pyytiin.

Nousutaimenen kalastusalueet

Maaliskuun alusta alkaen, jolloin Siikakosken alueen talvirauhoitus loppuu, voi nousutaimenia tavoitella kaikilta Kymijoen kalastusalueilta. Korkeakosken haarassa kaloja saadaan myös heittolaiturilta, mutta erityisen hyvää kalastusaikaa kevät on soutukalastajalle Korkeakosken soutukalastusalueella. Perhokalastajalle vaihtoehtoja ovat Siikakosken kalastusalue sekä Langinkoski. Keväällä jokeen nousevalla taimenella ei ole kutunousijan tavoin pakottavaa tarvetta nousta mahdollisimman pitkälle jokeen, joten usein parhaita alueita ovatkin juuri joen alajuoksun paikat Langinkoskella ja Korkeakosken soutualueella. Vesiolosuhteiden ollessa suotuisat saadaan kaloja kuitenkin myös Siika-Kokonkosken alueilta ja Korkeakosken heittolaiturilta.

Kalastusolosuhteet

Meritaimenia vaeltelee vaihtelevasti merestä jokeen läpi talven, vesiolosuhteita riippuen, mutta varsinainen kalastuskausi starttailee usein maaliskuussa. Usein kevään ensimmäiset nousutaimenet saadaan niin Langinkoskenhaarasta, kuin Korkeakoskenhaarastakin maaliskuun aikana. Meritaimenen nousu jokeen on kuitenkin hyvin riippuvainen vedenkorkeudesta. Korkea vesi houkuttelee taimenia jokeen huomattavasti matalaa vettä paremmin. Korkean veden vuotena on kaloja mahdollista saada läpi talven, kun taas matalan veden keväänä voivat vähät keväiset nousukalat tulla saaliiksi vasta huhtikuun lämmenneessä ja värjääntyneessä vedessä. Korkeaksi vedeksi Langinkosken haarassa voidaan luokitella yli 80 kuutiota sekunnissa oleva virtaama ja matalaksi taas alle 40 kuutiota.

Paras aika keväisen nousutaimenen tavoitteluun on kuitenkin usein huhtikuu. Huhtikuussa jokivesi lämpenee ja usein huhtikuun alkupuolelle osuu myös kevättulvan huippu. Kevättulva värjää veden, joka houkuttelee taimenia makeaan veteen. Veden ollessa korkealla jo ennen tulvahuippua on maaliskuu ja huhtikuun alku jo hyvää aikaa, mutta paras aika osuu usein värjääntyneen veden hieman kirkastuessa noin huhtikuun puolivälin paikkeilla. Kausi jatkuu kiivaana läpi huhtikuun hiipuen toukokuussa. Toukokuun aikana taimenia tulee jokeen myös pikkukalan perässä, mutta saaliksi taimena saadaan tällöin pääosin vain Korkeakosken alueelta. Karrikoidusti voidaan myös sanoa, että joen alaosat toimivat taimenenpyynnissä aikaisemmin kuin yläosat, jos verrataan esimerkiksi Langinkoskea ja Siikakosken aluetta.

Kalastustekniikat ja vieheet

Keväinen taimenen kalastus tapahtuu aina enemmän tai vähemmän kylmän veden aikaan. Se asettaa niin kalastukselle, kalapaikoille, kuin vieheillekin omat erityispiirteensä. Kylmän veden aikaan taimenille parhaat paikat ovat hitaan ja tasaisen virran alueet. Täysin kuollut ja seisova vesi ei houkuttele kaloja yhtä hyvin kuin hitaasti virtaava vesi, jossa kalan on helppo pysyä paikallaan. Kivikkopohjaisena jokena voi toisinaan hidas virta löytyä pohjan tuntumasta yllättävänkin kovan pintavirran alta. Lisäksi viehettä tulisi pystyä uittamaan kalalle melko hitaalla uitolla, jotta kylmän veden kangistamat kalat ehtivät vieheeseen reagoida. Lähtökohtaisesti viehe olisi hyvä myös saada lähelle kalaa, mutta nousutaimenet ovat verrattain aktiivisia kaloja verrattaessa talven joessa viettäneisiin talvikkolohiin- ja taimeniin, joten taimenkontaktin voi saada muualtakin kuin aivan pohjan tuntumasta. Vieheen uintisyvyyttä tärkeämpänä seikkana voidaankin pitää uittonopeutta. Vieheistä taimenelle kelpaavat usein melko kookkaat vaalean ja kirkkaan väriset vieheet. Perhot taimenelle saavat olla vaaleita, tai kirkkaita eläviä perhoja. Suosittuja perhomalleja ovat marabouputket, eriväriset tinselit sekä nimiperhoista esimerkiksi Sillen. Suosittuja värejä kevättaimenen pyyntiin ovat mm. keltavalkoinen, pinkkivalkoinen, harmaavalkoinen, keltavihreä, papukaija ja oranssikulta.

Kalastusvälineet taimenelle

Välineistössä virvelimies pärjää hieman kevyemmällä setillä, kuin kesäiseen lohiaikaan, mutta kalojen koosta huolimatta kalastustyyli voi usein vaatia raskaamman kaluston. Myös perhokalastaja pärjäisi kalojen koon puolesta lohivälineitä kevyemmällä varustuksella, mutta kalastustyyli usein vaatii hiemaan järeämpää vapaa. Kalastus erityisesti korkealla vedellä vaatii usein upposiimojen käyttöä, jonka vuoksi järeä yhdenkäden vapa uppoampumapäällä tai kevyt kaksikätinen on usein paras valinta keväiselle Kymijoelle. Vaikka vedenkorkeus huitelisi lähes ennätystulvan lukemissa ei upposiimojen kanssa kuitenkaan tarvitse mennä ihan yhtä jyrkkiin lukemiin kuin lohta kalastaessa tarvitsisi. Taimenet löytyvät korkeankin veden aikaan sieltä missä virta hidastuu, jonka vuoksi myöskään siiman ei tarvitse olla aivan sieltä kaikkein synkimmästä päädystä. Usein maksimissaan 4/5 uppo on riittävä upposiima. Hyvä tekniikka on myös kalastaa kahdella setillä, jolloin toisessa vavassa voidaan pitää kevyempää upposiimaa, jolla ronkkia aivan rantojen vierustat ja lähes seisovat vedet ja toinen jyrkemmällä upposiimalla varustettu setti kovemman pintavirran läpäisyyn. Vastaavalla tavalla kannatta myös virvelimiehen vaihtaa vieheiden tyyppiä kalastettavan paikan mukaisesti parhaan lopputuloksen saamiseksi.

Kalastusalueet

Kalastuspaikat koskialueilla kannattaa valita sen mukaan mistä löytää sopivan hidasta virtaa. Soutukalastaja voi haravoida koko hidasvirtaista suvantoa, mutta rantamiesten on parempi keskittyä koskialueiden hidasvirtaisiin paikkoihin joihin kevätnousijat jäävät lepäilemään. Siikakosken alueella hyviä paikkoja ovat Siikakosken niska-alue, kosken alunen, uimarannan alue, sekä lenkkarisaaren lähistö Kokonkoskella. Myös Ruhavuolteen yläosa voi antaa kylmän veden nousutaimenen lähes vedellä kuin vedellä. Lisäksi Tattarin- ja Hinttulankosken niska-alueet ovat kalastuksen arvoisia paikkoja taimenia etsiessä.

Vedenkorkeus vaikuttaa myös kalastuspaikkojen valintaan. Matalalla vedellä potentiaalisia paikkoja löytyy läpi koskialueiden, mutta veden ollessa korkealla vähenee kalapaikat. Korkealla vedellä Siikakosken kalastusalueen parhaat paikat löytyvätkin uimarannan alueelta, Siikakosken- ja Ruhavuolteen välisestä suvannosta, sekä Hinttulankosken niskalta. Myös Ruhavuolteen yläosan heittolaituri on potentiaalista alueetta. Veden laskiessa alle 80 kuution avautuvat myös Kokonkosken paikat ja Siikakosken niska-alue potentiaaliseksi alueeksi tavoittaa nousutaimen. Verrattaessa Siikakosken kalastusalueita Langinkosken ja Korkeakosken alueisiin, voi karkeasti sanoa sen toimivan kevättaimenen kalastuksessa paremmin vähävetisenä vuotena, jolloin korkeakoskenhaarankin juoksutus on pieni ja kalojen on helpompi nousta läpi alempien koskialueiden. Optimiolosuhteet Siikakosken alueella on silloin kun korkea kevätvesi houkuttelee kalaa jokeen, mutta veden laskiessa normaalikorkeuteen avautuvat alueen kalastuspaikat paremmin hallittaviksi.

Langinkoski

Langinkoski tunnettaan parhaiten nimenomaan kevättaimenistaan ja onkin useimmiten Langinkoskenhaaran paras paikka tavoittaa nousutaimen. Langinkosken erityisyys taimenpaikkana perustuu pääosin sen sijaintii välittömästi jokisuistossa. Langinkosken viimeiset kuohut laskevat suoraan mereen ja monet kylmän veden taimenet tyytyvätkin pysähtymään Langinkoskeen, jatkaakseen matkaan veden lämmettyä tai siirtyäkseen takaisin meren puolelle. Erityisesti Langinkosken kalastukseen sopii korkea vesi. Korkea vesi sekä houkuttelee kaloja paremmin jokeen, että pysäyttää ne heti ensimmäisten ryöpsäysten reunoille.

Parasta aluetta Langinkoskella on vedenkorkeudesta riippumatta sillan yläpuoleisen suvannon molemmat reunat. Itäreunalla on ns. leiripooli joka saa nimensä rannalla olevista taukopenkeistä. Leiripooli on kosken kalastetuin pooli, mutta ei pelkästään helpon kalastettavuutensa ja hyvän leiripaikkansa vuoksi. Leiripooli antaa lähes poikkeuksetta kaloja joka vuosi, vedenkorkeudesta riippumatta. Suvannon länsirannalla on pieni saari, joka on koko matkaltaan erittäin potentiaalista aluetta, erityisesti korkean veden aikaan. Myös saaren yläpuolen lahdukasta kosken alustaa ja sen alapuoleista virranreunaa kalastamalla saadaan usein taimenia. Itärannalla leiripoolin alapuolella on siltapooli, välittömästi sillan yläpuolella. Myös siltapoolia voidaan myös pitää erinomaisena taimenpaikkana, joskin syvän rannan ja rannassa kasvavien puiden vuoksi alue ei ole helpoin mahdollinen kalastaa kattavasti. Myös siltapooli kuuluu alueisiin, jotka kannattaa kalastaa vedellä kuin vedellä. Sillan yläpuoleisen suvannon lisäksi löytyy potentiaalista taimenaluetta myös kosken niskalta. Matalan veden aikaan koko kosken niska-alue ennen varsinaista niskamurtumaa on hyvää aluetta, mutta korkealla vedellä kalastus kannatta keskittää aivan niskan yläosaan. Lisäksi potentiaalisia paikkoja ovat länsirannalta kalastusalueen yläosalla sijaitsevan puron suu, sekä niskamurtuman alapuoleinen lastenallas. Myös meripoolit molemmin puolin jokea on erityisesti matalan veden aikaan mahdollisia paikkoja tavoittaa taimen.

Lopuksi

Kymijoki on ensisijaisesti ollut läpi historiansa enemmän lohijoki, kuin taimenjoki, mutta keväinen Kymijoki voi silti tarjota erinomaista taimenenkalastus miellyttävässä miljöössä. Taimenen kalastusta on tarjolla kalastustekniikasta riippumatta. Niin soutu-, heitto- kuin perhokalastajatkin löytävät joelta omalle kalastustekniikalleen soveltuvia paikkoja. Alamitta taimenelle Kymijoella on 60 cm ja kaikki rasvaevälliset taimenet tulee vapauttaa. Lisäksi nousutaimenen kalastuksen yhteydessä saaliiksi saattaa sattua talvikkolohia ja -taimenia jotka tulee vapauttaa.

Nousutaimenen ja talvikkotaimenen erottaminen toisistaan voi toisinaan olla vaikea, joten mikäli olet epävarma, on varminta vapauttaa saalis. Ylläolevat prinsiipit toimivat melko hyvin taimenen kalastuksessa läpi kylmänveden kauden, myös alkutalvesta joulukuun nousijoiden tullessa jokeen. Ei muuta kireitä siimoja taimenen kalastukseen Kymillä. Nähdään joella.