Kymijoki

Syksyinen Ruhavuolle © Pieta Piiroinen

Julkaistu Chasing Silver -lehdessä 2/2017, kuvat Pieta Piiroinen

Yleistä

Kymijoki on ainoa Etelä-Suomessa virtaava todellinen lohijoki. Sen parhaimmat kalastusalueet ovat Kotkassa, noin 130 kilometriä Helsingistä Itään, ollen näin noin puolentoistatunnin ajomatkan päässä Suomen pääkaupungista. Jokeen nousee alun perin Nevajoesta kotoisin oleva suurikokoinen lohi. Nevajoen lohen lisäksi Kymijokeen nousee vuosi vuodelta enemmän joen omaa, luonnonkudusta syntynyttä ns. Kymiläistä lohta. Lohikantaa hoidetaan vuosittain kunnostuksilla, soraistuksilla sekä pienpoikasistutuksilla. Kymijoki on säännöstelty joki, joka saa alkunsa sen pääjärvestä Päijänteestä yli kahdensadan kilometrin päästä jokisuusta. Joessa on useita vesivoimaloita, joiden yhteyteen on rakennettu kalaportaita lohen luontaisen nousun turvaamiseksi. Esimerkiksi vuonna 2016 yksittäisen kalatien rakentamiseen Korkeakosken haarassa käytettiin noin 1,5 miljoonaa euroa.

"...muisto, jonka ääreen itse palaan tasaisin väliajoin; ensimmäinen saamani Kymijoen nousulohi. Se on muisto, jota kannan kirkkaimpana lopunikääni."

Jarno Ollikainen

Kalastuskausi alkaa 1.3. ja kevät onkin hyvää aikaa esimerkiksi meritaimenen kalastukseen, jota nousee lohen lisäksi Kymijokeen lähestulkoon pitkin kautta. Lohi aloittaa nousunsa Kymijokeen kesä-heinäkuun taitteessa ja kautta voi jatkaa aina syyskuun viimeiseen päivään asti. Juuri jokeen nousseet kirkkaat hopeaharkot ovat kaikkein vaikeimpia pyydettäviä, mutta joka vuosi useat taitavat kalamiehet pääsevät näitä hopeasukkuloita vähintäänkin siiman päässä pitelemään. Kirkas, juuri jokeen noussut Kymijoen lohi onkin monen perhokalastajan unelmoinnin kohde, juuri sen pyytämisen vaikeuden takia.

Elokuussa joki alkaa pikkuhiljaa täyttyä kaloista. Joesta löytyy niin alkukaudesta nousseita suurlohia, jotka alkavat etsiä mahdollisia asentopaikkoja, mutta myös tuoretta kalaa nousee jatkuvasti jokeen. Tämä mahdollistaa sen, että yleensä juuri elokuussa kalat alkavat toden teolla ottaa perhoon. Jokisysteemissä on niin vanhempia kaloja kuin uudempia nousukkaita ja näiden nahistelu saa kalat aggressiivisemmiksi ja täten myös purevat kalastajien pyytöihin paremmin.

Lohen nousu Kymijokeen jatkuu aina Elo-syyskuun taitteeseen asti, vedenkorkeudesta riippuen, jonka jälkeen syyskuu on useimmiten vanhempien, jo tummuneiden kalojen kalastamista. Jos vettä on paljon vielä syyskuussa, niin jokeen nousee paljon kirkkaita tittejä vielä loppukaudesta. Jo pelkästään muutaman uuden kalan saapuminen jokisysteemiin aiheuttaa nahistelua pooleissa ja tällöin myös perhomiehillä on mahdollisuus todella hienoon kalastukseen. Syyskuussa saadaankin useimmiten kauden suurimmat kalat, jotka ovat jo alkukaudesta nousseita, miehekkäillä koukkuleuoilla varustettuja uroskaloja. Näiden konnien narraamiseen tarvitaan kalastajalta äärimmäisen paljon taitoa, ja myös hieman tuuria, sillä nämä konkarit tuntevat jo lähestulkoon kaikki meidän perhomiesten metkut, ovathan he niitä jo alkukaudesta lähtien monttujen pohjilta seurailleet. Kalastuskausi päättyy syyskuun viimeisenä päivänä. Paikallisten yritysten kautta kalastuskautta on mahdollista jatkaa vielä lokakuussa, sillä yritykset järjestävät niin sanottuja emokalapäiviä vielä kauden päättymisen jälkeen. Pyydettyjä emokaloja käytetään joen kannalta elintärkeään tutkimustyöhön, jotta lohikanta saadaan turvattua myös tulevaisuudelle.

Historia

Kymijoen historia ei ole kaunista luettavaa. Entinen uittojoki on ollut otsikoissa milloin joenpohjan saasteiden takia ja milloin vesivoimaloiden ja patojen takia. Joen potentiaali tiedettiin kuitenkin jo 1800-luvun lopulla ja joesta muodostui pienten piirien suosima kalastuspaikka. Joki keräsi myös tunnettuja miehiä kalaan, näistä varmasti tunnetuin Venäjän keisari Aleksanteri III, joka myöhemmin vuonna 1887 rakennutti keisarillisen kalastusmajansa Langinkosken kuohujen rannalle. Lohikalojen kalastus Kymijoella jatkui koko 1900-luvun alun nuotilla ja patopyydyksillä mutta myös viehekalastus alkoi lisääntyä. Jo tällöin tiedettiin, että oli äärimmäisen haastavaa saada Kymijoen lohi vieheellä. Tämä onkin yhdistävä seikka, joka on kiehtonut kalastajia kaikki nämä vuodet aina tähän hetkeen asti; lajin vaikeus. Kymijoki on aina ollut äärimmäisen haastava kalapaikka, mutta sinnikkäällä yrittämisellä, taidolla sekä pienellä ripauksella tuuria, on kalastajan ollut mahdollista narrata aito Kymin lohi.

Kuten niin moni muukin lohijoki, myös Kymijoki sai tuntea ihmisen toiminnan nahoissaan. 1950-luvulla lähes kaikki vaelluskalakannat olivat kadonneet Kymijoesta voimalaitospatojen ja teollisuuden aiheuttaman saastumisen takia. Joki oli kriisissä. Jotenkin, kuin ihmeen kaupalla, joki selvisi tästä ja jälleen 1900-luvun lopulla alkoi rannoilla liikkua huhu; lohi on palannut Kymijokeen. Samoihin aikoihin vielä osittain tänäkin päivänä käytössä olevat kalastusmetodit alkoivat kehittyä Kymijoella. Usko jokeen oli vielä olemassa, mutta samalla tiedettiin, että vuosia kestävä selviytymistaistelu olisi edessä. Tänä päivänä, yli 30 vuotta myöhemmin, Kymijoen tulevaisuus näyttää valoisammalta, mutta tämä sama selviytymistaistelu on edelleen käynnissä.

Siikakosken niska© Pieta Piiroinen

Koivukoskenhaara

Kymijoen parhaat kalastusalueet ovat sijoittuneet joen kahteen itäisimpään haaraan. Kymijoki laskee Kotkan alueelle Pernoonhaarana, jonka jälkeen se jakautuu itäiseen Korkeakoskenhaaraan ja läntiseen Koivukoskenhaaraan. Korkeakosken haara on luonteeltaan kanjonimainen, ja on virtaukseltaan tasaista ja hidasta virtaa ja soveltuukin täten erinomaisesti esimerkiksi soutukalastukseen. Korkeakoskenhaaraan on myös rakennettu heittolaituri, jolta on mahdollista harrasta spinfluga-kalastusta.

Koivukoskenhaara on luonteeltaan lähes Korkeakoskenhaara vastakohta. Alue alkaa Koivukosken voimalaitokselta, jonka alapuolella on heti niin sanottu Ykköspooli, jota pidetäänkin yhtenä alueen parhaina kalapaikkoina. Heti Ykköspoolin jälkeen tulee syvä suvanto, jonka jälkeen tulee perhokalastajien suosima Ruhavuolle. Tässä kohtaa joki virtaa vielä hyvinkin tasaisena ja onkin niin sanottua klassista perhokalastusvettä, aina Siikakosken niskalle asti. Siikakosken niskalta alkaa pidempi koskijakso, joka jatkuu aina lähes merelle asti. Tässä vaiheessa jokisuulle on matkaa noin kolme kilometriä. Siikakosken jälkeen seuraavat kosket ovat Kokonkoski ja Hinttulankoski. Hinttulankosken jälkeen alkaa Tattarinkosken soutualue, joka onkin hyvää aluetta esimerkiksi meritaimenen kalastukseen. Perhon heittäminen veneestä tällä alueella onkin mainio kalastusvaihtoehto perhomiehelle, joka on kokeillut jo kaikkea. Tattarin soutualue jatkuu aina Langinkosken niskalle saakka, josta joki laskee mereen. Sen lisäksi, että Langinkoski on varmasti yksi eteläisen Suomen tunnetuimmista taimenpaikoista, on Langinkoski puitteiltaan upea. Historian havinan voi lähes tuntea, astellessaan Keisarillisen kalastusmajan viertä, tai heittäessään perhoa Keisarin kalastuskiveltä.

Ruhavuolle

Ruhavuolle on klassinen perhokalastuspooli, jossa harjoitetaan niin sanottua rinkikalastusta. Rinkikalastus tarkoittaa sitä, että jokainen kalastaja menee vuorollaan jokeen, siten että viimeisenä rantaan tullut kalastaja tulee rinkiin kalastajan perään, joka on viimeisenä noussut joesta pois. Heittojen välillä otetaan aina kolme askelta alavirtaan, jolloin rinki pyörii jatkuvasti ja ringin yläpäähän tulee tilaa seuraavalle kalastajalle. Tällä tavalla jokainen kalastaja saa vuorollaan mahdollisuuden tarjota pyytöään lohille ja ruuhkautuminen pyritään minimoimaan. Parhaimpana lohestusaikana Ruhavuolteella saattaa olla jopa useita kymmeniä ihmisiä yrittämässä vuorollaan elämänsä Kymiläistä lohta. Tämänkaltainen rinkikalastus antaa jokaiselle kalastajalle tasapuolisen mahdollisuuden ja loppu on enää vavan pitelijästä kiinni.

Nimensä mukaisesti Ruhavuolle on kahden syvän suvannon välissä oleva kiivasvirtainen vuolle. Ruhavuolle pysäyttää ja pitää kalaa hyvin alkukaudesta kiivaimman nousun aikaan, mutta toimii erittäin hyvin myös loppukaudesta, kun kalastetaan jo joessa pidemmän aikaan olleita asentokaloja. Ruhavuolteesta saadaankin useimmiten koko Koivukoskenhaaran suurimmat kalat ja se on tunnettu niin sanottuna ison lohen paikkana.

Ruhavuolle alkaa vuolteen yläpuolisesta suvannosta, josta se mataloituu itse vuolteeseen. Pooli liikuttaa siimaa hienosti ja koko alue syvästä suvannosta matalaan vuolteeseen asti potentiaalista ottipaikkaa. Matkalla on isoja kiviä sekä painaumia, joiden läheisyydestä lohet usein ottavat perhoon. Matalasta vuolteesta pooli syvenee taas alapuoliseen suvantoon. Juuri nämä syvän ja matalan reunat ovatkin varmasti koko alueen parhaimpia ottipaikkoja ja keräävät usein todella isojakin kaloja. Ruhavuolteen ylä- ja alaosaan on rakennettu heittolaiturit helpottamaan kalastusta. Rannasta löytyy myös tulipaikka, laavu sekä penkit vuoroaan odottaville kalastajille. Ruhavuolteen odotuspenkit ovatkin ajan saatossa muodostuneet lohimiesten keskuudessa jo lähes legendaariseksi tapaamispaikaksi. Tässä paikassa on varmasti spekuloitu lohenkalastusta ja sen johdannaisia, niin paljon, että näistä tarinoista kirjoittaisi jo oman kirjansa.

Siikakoski, Kokonkoski ja Hinttulankoski

Siikakoski alkaa Ruhavuolteen alapuolisen suvannon jälkeen hiljalleen mataloituvasta niska-alueesta. Toisin kuin Ruhavuolteella, jossa perhokalastus on ainut sallittu kalastusmuoto, Siika- Kokon- ja Hinttulankoskella myös viehekalastus on sallittua. Alue on todella laaja, joten esimerkiksi Ruhavuolteelle ominaista ruuhkautumista harvemmin tapahtuu. Alue alkaa Siikakosken niskasta, joka onkin yksi alueen tunnetuimmista ottipaikoista. Nousullaan oleva lohi pysähtyy tällä paikalla lähes poikkeuksetta, sillä se on juuri noussut alapuolisen Siikakosken ylös ja pysähtyy hetkeksi lepuuttamaan, ennen kuin jatkaa matkaansa Ruhavuolteen suuntaan. Juuri tässä vaiheessa perhomiehellä on todella hyvä hetki tarjota perho suoraan kalan nenän eteen heittämällä esimerkiksi Siikakosken jo legendaariseksi muodostuneelta niskakiveltä.

Siikakosken jälkeen alue muuttuu rikkonaisemmaksi ja poolit ovat pienempimuotoisia. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteivätkö paikat olisi yhtä hyviä kuin yläpuoliset Siikakoski ja Ruhavuolle. Siikakosken alapuolella, alueen hiljalleen muuttuessa Kokonkoskeksi, kaloilla on enemmän paikkoja piiloutua ja täällä kalastajan taidot tulevat todellisen testin eteen. Alueelta löytyy muutamia selkeästi pienemmän kalan paikkoja, joissa pystyy kalastamaan tehokkaasti jopa yksikätisellä vavalla. Näistä tunnetuin on varmasti nimensä mukaisesti Tittisaari. Lisäksi alueelta löytyy muutamia todella legendaarisia isomman kalan paikkoja, joissa kalastaessa kannattaa ottaa järeimmät vavat sekä paksut perukkeet mukaan, muuten voi tulla äitiä ikävä, kun suurlohi ottaa kiinni. Alue Siikakosken Niskalta aina Kokonkosken loppuun asti on kävelymatkan sisällä, joten näillä kahdella koskella saa helposti vietettyä kokonaisen päivän kalastellen. Hinttulankoski on noin kilometrin päässä Siikakosken niskalta ja alueelle pääsee helposti auton kanssa. Kalastus painottuu Väkinäisten sillan yläpuolelle itäiselle rannalle, jossa on muutamia todella hyviä ottipaikkoja lohelle sekä taimenelle. Varsinkin yläpuolinen niska-alue on todella hienoa vettä, ja alue pitää monesti isojakin asentokaloja kauden loppupuolella. Hinttulankoski on alueena kaikin puolin todella kaunis paikka, pelkästään vanhan Väkinäistensillan näkemin, on syy ajaa paikalle kauempaakin.

Langinkoski

Langinkoski on Koivukoskenhaaran alin koski ja laskee vetensä suoraan Itämereen. Toisin kuin muilla läntisen haaran kalastusalueilla, on Langinkoskella kalastus sallittua läpi vuoden. Alue on rauhoitettuna ainoastaan loka- ja marraskuun taimenen vuotuisen rauhoituksen ajan. Pelkästään historiallisesta näkökulmasta katsottuna Langinkosken merkitys Kymijoelle on valtava. 1800-luvun lopulla rakennettu Keisarillinen kalastusmaja on varmasti yksi alueen tunnetuimmista nähtävyyksistä, ja tätä Suomen kalastushistorian kannalta merkittävää rakennusta ihmiset tulevat katsomaan pitkienkin matkojen päästä, jopa Suomen rajojen ulkopuolelta.

Langinkoskelle kannattaa mennä kalaan ympäri vuoden, mutta varsinkin kevät on Langinkosken kalastuksen kuuminta aikaa. Kun kevätaurinko alkaa lämmittää ja ensimmäiset jäälautat alkavat irtoilla rannoilta, suurikokoinen meritaimen aloittaa nousunsa Kymijokeen. Tämä merten yksisarviseksikin kutsuttu kalalaji on monen taimenmiehen suurin unelma, ja miksipä ei olisi, onhan kirkas juuri jokeen noussut meritaimen todella upea ilmestys. Kuten Kymijoen lohilla, myös Kymin meritaimenilla on vähintäänkin kohtalainen keskikoko; niin sanottu peruskala on noin 60 senttimetriä pitkä ja painoa noin kolme kiloa. Näiden ”peruskalojen” lisäksi Langinkoskelta saadaan vuosittain useita jopa lähes viiden kilon painoisia meritaimenia.

Kalastusalue alkaa Langinkosken niskalta, joka on syvä hidasvirtainen niska-alue ennen varsinaista koskea. Varsinkin keväällä veden ollessa vielä kylmää, kalat valitsevat paikoikseen mieluummin mietovirtaisia kohtia, joissa kalan on helppo ja hyvä olla, eikä tällöin elintärkeitä energiavarantoja kuluteta heti nousun alkumetreillä. Niskan jälkeen vesimassa tipahtaa itse Langinkoskeen, jossa on useita hyviä taskuja ja poteroita josta kalan voi tavoittaa. Koski jättää alleen pitkän loppuliu’un, joka jatkuu aina mereen asti. Varsinkin nämä kosken alapuoliset osat ovat erittäin otollisia paikkoja nousevalle taimenelle. Alue on kalastettavissa molemmilta rannoilta aina alapuoliselle maantiesillalle asti, ja eri poolit toimivat eri vedenkorkeuksien mukaan.

Langinkoski, monien lähteiden mielestä Eteläisen Suomen paras taimenkoski, tarjoaa upean infrastruktuurinsa lisäksi hienoa kalastusta lähes ympäri vuoden. Täällä, jo vuonna 1960 luonnonsuojelualueeksi julistetulla alueella voi perhokalastaja todellakin tuntea itsensä etuoikeutetuksi. Perhokalastus on ainoa sallittu kalastusmuoto Langinkoskella, ja alueelle myydään oma vuorokauden voimassa oleva kalastuslupa.

Välineet

Välineiksi Kymijoelle kannattaa valita 13’-15’ jalkainen kahdenkäden perhovapa sekä riittävällä jarrulla varustettu kela. Kymijoen kalojen keskipaino on kunnioitettava noin kuusi kiloa eli olisi suositeltavaa varata välineet jo tämän mukaan. Kymijoella harrastetaan pääsääntöisesti c&r- kalastusta eli varautumalla tarpeeksi vahvoilla välineillä, kalojen väsytysajat lyhenevät ja näin aiheutetaan mahdollisimman vähän vaurioita kaloille. Heinä- ja elokuussa myös veden lämpötilat voivat nousta pahimmillaan jopa 20-asteeseen, joten pelkästään tämän takia olisi elintärkeää, ettei kaloja väsytetä kuoliaaksi liian kevyillä välineillä.

"Monesti juuri taktiikan vaihto tai erilainen presentaatio on avain voittoon."

Jarno Ollikainen

Perhosiimoista mukaan kannattaa varata eri uppoamisnopeuksilla varustettuja ampumapäitä. Jo historia on opettanut, että Kymijoen lohi voi olla vaikeimmillaan todella nirso ja joskus vaatii, että perho uitetaan suoraan kalan naaman eteen, jotta saadaan kala reagoimaan. Tämän takia on hyvä olla valmiina kalastamaan eri syvyyksistä ja erilaisilla metodeilla. Uppoavien ampumapäiden käyttöä puoltaa myös se, että kalastettavat poolit ovat usein syviä ja lisäksi veden näkyvyys voi olla varsinkin alkukaudesta heikko. Kannattaa siis ottaa mukaan kaikki ampumapäät 1/2 uposta aina 6/7 uppoon asti. Monesti juuri taktiikan vaihto tai erilainen presentaatio on avain voittoon.

Alkukaudesta perhoiksi kannattaa valita tarpeeksi kontrastia omaavat yksilöt. Oranssi/musta, puna/musta sidottuina joko putkeen tai koukkuun, ovat ottivärejä jotka toimivat vuodesta toiseen. Kymijoessa on suurimman osan kaudesta pieni sävy vedessä, joten perhossa on hyvä olla hieman näkyvyyttä. Loppukaudesta vesi yleensä hieman kirkastuu, ja tällöin perhoja kannattaa hieman pienentää ja värejä yksinkertaistaa.

Loppusanat

Kymijoki tarjoaa lohenkalastajalle kalastuselämyksiä vain muutaman tunnin ajomatkan päässä Suomen pääkaupungista. Kaikki tarvittavat palvelut löytyvät joen lähettyviltä ja viimeisimmät välineet ja vinkit voi käydä kysymässä paikallisilta kalastustarvikemyyjiltä. Kymijoella toimii myös useita kalastusmatkailuyrityksiä, joiden kautta on mahdollista saada opastettua kalastusta joella.

Kymijoki ei ole helppo joki. Se on joki, joka opettaa ja jossa sinnikäs ja kova yrittäminen palkitaan. Se on joki, jota moni on vähätellyt ja jonka edessä moni on joutunut syömään sanansa. Joki, joka on käynyt lähempänä tuhoa kuin moni uskoisikaan, mutta noussut sieltä voittajana.

Jokainen lohenkalastaja muistaa ensimmäisen lohensa Norjasta ja Ruotsista. Jokainen lohenkalastaja muistaa ensimmäisen saamansa yli kymmenen kilon lohen ja ensimmäisen yli metrin mittaisen lohen. Nämä ovat muistoja, joiden ääreen jokainen meistä palaa niinä talven pimeimpinä iltoina, kun aika seuraavaan lohireissuun tuntuu kohtuuttoman pitkältä. On lisäksi yksi muisto, jonka ääreen itse palaan tasaisin väliajoin; ensimmäinen saamani Kymijoen nousulohi. Se on muisto, jota kannan kirkkaimpana lopunikääni.

Sähköposti:
info@kalastajankymijoki.fi