Kymijoki, Kotka info@kalastajankymijoki.fi

Käsittele lohta oikein

Käsittele lohta oikein

Julkaistu Perhokalastus-lehdessä

Luonnonlohi turvaa kalastuksen tulevaisuudessa

Catch&Release -kalastus on noussut suosituksi ja yleiseksi tavaksi turvata kalakantojen lisääntymistä. Myös Kymijoella on viime vuosina yleistynyt kalojen vapauttaminen niin kalastussääntöjen puitteissa kuin vapaaehtoisuuteenkin perustuen. Isojen kalojen vapauttaminen tuo kuitenkin omat haasteensa C&R-kalastukseen, varsinkin lämpimän veden aikaan. Kalastajan tuleekin tuntea vastuunsa päästäessään saaliskaloja takaisin.

Kaloja vapauttamalla voi jokainen kalastaja vaikuttaa jokeen kutevien emokalojen määrään. Tavoite lisätä joen omaa poikastuotantoa onkin tärkein syy kalojen vapauttamiselle. Meripyynnin läpi jokeen päässeet kalat eivät joessa kohtaa juuri muita vaaroja kuin kalastajien koukut. Näin ollen jokainen takaisin laskettu lohi ja taimen on suoraan lisäys kutukalojen määrään. Luonnonkudun merkitys on kunnolla ymmärretty vasta viime vuosina ja jo nyt tiukennetut kalastussäännöt sekä kalastajien oma vapaehtoisuus lohen suojeluun on tuottanut tulosta. Kymijoen luonnonpoikastiheydet ovat ilahduttavasti nousussa ja myös luonnonkudusta peräisin olevat nousukalat ovat jo lähes yhtä yleisiä kuin istutetutkin. Perus koskikalastajan paras keino turvata tulevaa lohikantaa onkin vapauttaa kutuun valmistautuva kala.

Lohikalojen luontainen lisääntyminen on kalakannan hyvinvoinnille ehdoton edellytys. Luonnonkudusta syntynyt poikanen käy läpi luonnonvalinnan ja näin ollen on huomattavasti vahvempi selviytyjä kuin istutettu poikanen. Luonnonpoikanen palautuu moninverroin istutettua poikasta paremmin takaisin synnyinjokeensa, johtuen sen kyvystä välttää vaarat istutettua poikasta paremmin. Luonnonkalalla on myös istutettua vahvempi vietti nousta synnyinjokeensa, mikä Kymijoella ilmenee hieman istukasta aikaisemmalla nousuajankohdalla. Varhaisemman nousuajankohdan myötä kohdistuu meripyynti luonnonloheen lyhyemmän ajan. Luonnonlohien lisääntymisen myötä myös kalankasvatuslaitoksille saadaan emokaloiksi luonnonkudusta syntyneitä kaloja. Tällöin pystytään välttämään istutuskannalle suurta harmia aiheuttavaa laitostumista. Toistaiseksi paras keino tunnistaa luonnonlohi on virheetön ja kokonainen selkäevä, joka poikasistukkaalta usein puuttuu tai on huonokuntoinen. Tulevaisuudessa poikasistukkaita tullaan myös merkitsemään eväleikkauksin.

Vapautettavaa kalaa on osattava käsitellä

Vaikka kalojen vapaaehtoinen vapauttaminen onkin hyvä keino turvata lohikantaa, tulee kalastajien kuitenkin tietää mitä tehdä vapautettavan kalan kanssa. Mikäli vapautus ei tapahdu oikein, aiheutetaan kalalle turhaa kärsimystä. Kuollut kala on parempi ruokapöydässä kuin joessa. Kalojen oikeanlaisesta vapauttamisesta on toki kirjoitettu ennenkin, mutta suuret kalat ja lämmin vesi aiheuttavat entistä haastavamman tilanteen. Mikäli kaloja on tarkoitus vapauttaa, tulee vapautukseen varautua jo ennen kalastuksen aloittamista. Tärkeintä lämpimän veden aikaan on, että kalan väsytys ei missään tapauksessa pääse venymään liian pitkäksi. Mitä kauemmin kalan väsytys kestää, sitä vaikeampaa kalalle on palautua taistelusta. Tämän vuoksi tulee käytettäviä välineitä miettiä jo ennen kalastuksen aloittamista. Vapautettavaa lohta ei pidä yrittää välineillä, joilla kalan selviytyminen vapautuksen jälkeen on epävarmaa. Perukepaksuuksilla ei siis saa ruveta leikkimään. Alle 0.40 mm peruketta ei voi suositella käytettäväksi isojen kalojen kanssa varsinkaan lämpimällä vedellä. Myös vavan tulee olla riittävän voimakas kalan prässäykseen. Lisäksi käytettäviin koukkuihin on kiinnitettävä huomiota. Paksulla perukkeella ei ole virkaa, jos koukku on niin ohutlankainen, ettei sillä uskalla kalaa käskeä. Lisäksi yksihaarakoukku on kolmihaaraa parempi, sekä taimenkoskilta tuttu väkäsetön koukku helpottaa usein kalan irroitusta. Koukun väkäsettömyys ja malli on kuitenkin lähes kosmetiikkaa, mikäli verrataan koukun paikan sekä lohen väsytyksen ja käsittelyn merkitykseen sen selviytymisessä.

"Kun kala ei vedä, kalastaja vetää"

Tuomo Kilpi

Vaikka välineet olisivatkin kunnossa, on kaikkein tärkeintä se, mitä kalastaja itse tekee vavan varressa. Vapautettavaa kalaa ei pidä yrittää uittaa kuoliaaksi, vaan väsytyksen tulee ennen kaikkea olla määrätietoista ja vahvaa. Väkisin kalaa ei tietenkään pidä vetää, vaan omaa järkeä saa väsytyksessä käyttää. Mutta esimerkiksi Tenolta tuttuja 15 minuutin väsytyksiä kahden kilon kalan kanssa, vavankärjen vain hieman nyökkäillessä ei mielellään lämpimän veden aikaan näkisi. Varsinkaan toistametrisen junan kanssa. ”Kun kala ei vedä, kalastaja vetää” lieneekin hyvä perusohje C&R-kalastajalle.

Väsytyksen kääntyessä loppupuolelle alkaa seuraava kriittinen vaihe eli kalan ylösotto. Helpoiten kalan hellävarainen ja riittävän nopea ylösotto tapahtuu kahden miehen ja suuren solmuttoman haavin avulla. Kaverin haavitsemana kala saadaan nopeiten ylös irroitettavaksi ja mitattavaksi. Tärkeää on kuitenkin käyttää solmutonta ja ehdottomasti etukäteen kasteltua haavia, jotta kalan limapinta ei vaurioidu ylösotossa. Limapinnan merkitys korostuu entisestään lämpimän veden aikaan. Juuri tästä syystä Ruhavuolteen rannassa onkin lohen nousun aikaan kaikkien käyttöön tarkoitettu suuri solmuton haavi. Kun kala on haavissa, voidaan se laskea kuvausta, irroitusta ja mittailuja varten rantaveteen. Haavissa pitäen kala voidaan jopa punnita nopeasti. Ylösnostettua kalaa tulee muistaa käsitellä aina märin käsin. Myös mahdollinen valokuvaus kannattaa suorittaa nopeasti ja kalaa mahdollisimman vähän vedestä nostamalla. Kalaa ei kuvauksessakaan tulisi missään tapauksessa laskea kuivalle maalle.

Aina ei kuitenkaan ole mahdollista käyttää haavia kalan ylösotossa. Tällöin tilanne hieman hankaloituu ja ainoaksi vaihtoehdoksi jääkin kalan rantautus käsin. Myös käsin otettaessa tilannetta nopeuttaa ja helpottaa kaveri. Ylösottoon käsin on käytännössä kaksi vaihtoehtoa: rantaan veto ja handtail suoraan vedestä. Mikäli kala vedetään rantaan, tulee kalastajan vetää kuivalle mahdollisimman pieni osa kalasta ja toimia rantavedessä kalan mittailujen ja muiden toimenpiteiden kanssa. Varsinkin Kymin koskiosuuksilla lohi kuitenkin joudutaan useimmiten nappaamaan handtail-otteella suoraan vedestä. Tällöin kalastaja tuo kalan avustajan tai itsensä viereen ja ottaa napakan otteen kalan pyrstöstä. Seuraavana vaiheena on joskus neuvottu nostamaan kala ilmaan pyrstöstä, jolloin se rauhoittuu. Tätä pyrstöstä nostoa ei vapautettavalle lohelle kuitenkaan saa missään nimessä tehdä! Pyrstöstä roikotettu iso lohi voi saada vakavia vammoja selkärankaansa ja sisäelimiinsä. Kala rauhoittuu samaan tapaan, kun se pyöräytetään vedessä vatsa ylöspäin. Tämän pyöräytyksen jälkeen on kalastajalla useita sekunteja aikaa siirtää kala turvallisempaan paikkaan. Kala voidaan ottaa myös varovasti syliin vedessä, kunhan kahluuvehkeet ovat kauttaaltaan märät. Ilman haavia tai punnituspussia kalaa ei kannata yrittää punnita. Tällöin kala saatetaan samanlaiseen vaaraan, kuin pyrstöstä roikotettaessa. Mikäli ylösotossa on kaveri mukana, voidaan kalasta ottaa pituus- ja ympärysmitta. Tällöin kalalle voidaan laskea suuntaa antava paino. Jos kaveria ei matkassa ole, kannattaa kalasta ottaa mitta vain nopeasti vapaa vasten ja mitata pituus jälkikäteen vavasta.

Kun kala on mitattu ja koukku on pihtejä apuna käyttäen irroitettu kalasta, voidaan sen elvytys aloittaa. Varsinkaan lämpimän veden aikaan ei kalaa saa missään tapauksessa päästää jokeen puolikuntoisena. Kala tulisi pitää kokonaan veden alla, pää ylävirtaan osoittaen. Paras tapa kannatella kalaa on pitää toisella kädellä kiinni pyrstöstä ja toisella kädellä vatsan alta. Elvytyspaikassa tulisi olla selkeä virta, jossa kala kuitenkin pysyy myös omin voimin melko vaivatta. Usein kala pyrkii pois käsistä jo hieman liian varhain, joten kalastajan on hyvä pitää kalasta kiinni, mikäli se vaikuttaa vielä heikkokuntoiselta. Kun kala vihdoin on valmis lähtemään ja potkaisee itsensä iloisesti pois onnellisen kalastajan käsistä, on vielä syytä hieman tarkkailla kalan liikkeitä. Mikäli se kellahtaa kyljelleen, on kala ehdottomasti noukittava ylös vedestä ja jatkettava elvytystä. Jos kala ei suostu elvytyksistä huolimatta lähteä tai vuotaa pahasti verta esim. kiduksista on C&R-kalastajankin kohdattava totuus ja kolkattava kala sääntöjen puitteissa. Vaikka suosittelenkin kalojen vapauttamista kaikille, ei C&R saa kuitenkaan olla itse tarkoitus. Etenkin veden ollessa lämmintä, on epävarma tapaus usein parempi viedä kotiin ruuaksi, kuin päästää jokeen kärsimään. Ei ole kenenkään etu, jos joessa kelluu kuolevia kaloja. Tälläiset tapaukset ovat kuitenkin olleet viime vuosina äärimmäisen harvinaisia. Muutamalla oikealla konstilla tulee kalojen vapauttamisesta varsin helppoa ja varmaa.

Sähköposti:
info@kalastajankymijoki.fi